1. Runo erottuu kertomakirjallisuudesta jo ulkoasunsa puolesta: rivit kirjoitetaan lyhyiksi ja sivut vajaiksi. Perinteisesti runossa sanat ryhmittyvät säkeisiin ja edelleen säkeistöihin. Välimerkitys puuttuu tai on vapaata, isoa ja pientä alkukirjainta käytetään omintakeisesti.

2. Kuvataide,musiikki,kirjallisuus sekoittuvat. Niitä tulkittaessa kaikista aisteista on apua.

3. Kirjainten ja merkkien asettelu paperille

4. Onomatopoeettisuus tarkoittaa sitä että äänteet ja sanat muistuttavat ilmaisemiaan asioita.

5. Riimin toinen nimitys on loppusointu

6. lovi,ovia,virttä,hirttä

7. Allitteraation toinen nimitys on alkusointu

8.

9. Vapaa mittainen runo muistuttaa arkista puhetta.

10. Monimerkityksisyys perustuu paljolti kielen kuvallisuuteen ja harkittuun sanan- ja muodonvalintaan, jotka tahallisesti tuottavat tekstiin monimielisyyttä ja yllätyksiä.

11. En kyllä keksi mitään

12. Rannalla?

13 ja 14. Tankassa on viisi ja haikussa kolme!

15. Vertauksen tunnistaa rinnastuksella

16. Metaforessa ei ole rinnastuskonjuktioo

17.

18. Se tarkottaa esim sitä että kaunokirjallisuudessa koira puhuu

19.

20.

21. Teemalla tarkoitetaan koko runon riveillään ja riviensä välissä kantamaa perusajatusta

22. Toisto ja kerto ovat yleensä teeman paljastajia